suomeksi     in English     på svenska

Olet täällä

Kannanotto 19.4.2014: Perheväkivallasta vaietaan pelon ja häpeän vuoksi

Lauantai, 19 huhtikuu, 2014

Helsingin Sanomat, Mielipide 19.4.2014

Perheväkivallasta vaietaan pelon ja häpeän vuoksi

Lastensuojelun Keskusliiton 9. huhtikuuta julkaiseman selvityksen mukaan kuritusväkivallan hyväksyy entistä harvempi suomalainen. Muuttuneet asenteet eivät aina näy muuttuneena käyttäytymisenä. Maria Akatemian Demeter-työssä työskennellään naisten tekemän väkivallan ehkäisemiseksi. Monet asiakkaistamme ovat äitejä, jotka ovat kurittaneet lastaan tai pelkäävät aggressiivisia tunnereaktioitaan. Miten väkivaltaa voi ehkäistä?

Puuttumisen ja ennaltaehkäisyn kannalta on ymmärrettävä sukupolviketjun vaikutus syvällisenä osana väkivaltaongelmaa. Väkivaltaiset naiset ja miehet ovat lähes poikkeuksetta kohdanneet psyykkistä tai fyysistä väkivaltaa lapsuudessaan. Tämä väkivalta on ollut moninaista, usein välillistä ja joskus hyvin vaikeaa tunnistaa.

Lpaseen vaikuttavat väkivallan tavoin vanhempaan kohdistuva väkivalta, vanhemman päihteiden käyttö tai masentuneisuus. Rakkaudettomuus ja psyykkinen laiminlyönti vanhempien taholta sisältävät sukupolvelta toiselle siirtyvää häpeää. Se, miten aikuiset kohtelevat itseään ja toisiaan, heijastuu aina lapsiin.

Lapset ja nuoret tarvitsevat terveen kasvun tueksi ennen kaikkea turvalliset ja läsnä olevat vanhemmat. Tehtävänämme on huolehtia itsestämme, terveestä aikuisuudesta ja vanhemmuudesta. Olemme tottuneet kohdistamaan tuen ja toimenpiteet muihin kuin "itseemme", kuten lapsiin, nuoriin ja huono-osaisiin, joihin samalla siirrämme omat ongelmamme.

Mitä on itsestä huolehtiminen? Kuka minä olen ja miten minusta tuli minä? Tarvitsemme tietoisuutta ihmisyydestä, tunteista ja sisäisestä käsikirjoituksesta. Itsetuntemustyöskentely on tärkeä saada ulos terapiahuoneista arjen työkaluksi tukemaan ja vahvistamaan vanhemmuutta ja ammatillisuutta.

Perheväkivallan takana olevat häpeän tunteet vaikeuttavat asian kohtaamista ja siihen puuttumista. Tämän tuovat esiin ehkäisevän väkivaltatyön asiakkaat ja ammatillisiin koulutuksiimme osallistuvat tahot. Hyvätkin ohjeistukset herättävät ahdistusta, jos työntekijä pelkää tarttua aiheeseen.

Lasten huostaanoton pelko estää puhumasta avoimesti omista aggressiivisista tunteista lasta kohtaan, vaikka ne eivät olisi muuttuneet toiminnaksi. Asiakkaat eivät uskalla puhua eivätkä työntekijät kysyä.

Tuntematon ahdistaa. Haluammeko ja uskallammeko asettaa itsemme alttiiksi lasten ja nuorten hyvinvoinnin eteen? Väkivallan vähentäminen, sen kohtaaminen ja aito puuttuminen vaativat väkivallan syvien juurien ymmärtämistä väkivallan tekoja hyväksymättä.

Tiina Kalliokoski
toiminnanjohtaja

Maria Lindroos
psykologi, ehkäisevän väkivaltatyön asiantuntija

Marjo-Riitta Karhunen
Demeter-työn koordinaattori, ehkäisevän väkivaltatyön asiantuntija

Maria Akatemia ry